Hääpäivä osa 1

Vihdoin ollaan palauduttu kotiin ja asetuttu taloksi, joten nyt lienee paikallaan päästää uteliaat piinoistaan..:D Eli aion siis kertoa häiden kulusta... Päivä oli ihana, vaikka kaikki ei mennytkään ihan putkeen..

Hääaamu valkeni siis kauniina ja aurinkoisena, kellon pärähtäessä  soimaan klo 6.00. Lämpörullat seinään ja kahvit tippumaan. Olin ensimmäisenä pystyssä. Meillä oli yötä kaaso, kampaaja sekä meikkaaja, joten herätin myös heidät. Olin nukkunut ehkä 5 tuntia, mutta onneksi ei silti juurikaan väsyttänyt. Kaaso tuskin oli nukkunut edes niinkään paljoa, sillä hän muokkaili omaa pukuaan vielä yölläkin.. :D

Kampaukset ja meikit + kynnet valmistuivat juuri vähän ennen 10, jolloin ehdittiin vielä syömäänkin jotain ennen kuvaukseen lähtöä... Ennen kuvausta käytiin myös hakemassa hääkimppuni.

Hääkuvaus oli siis studiolla, jossa muuten oli tosi kuuma, koska ilmastointi oli sopivasti juuri rikki siltä puolelta jossa kuvia otettiin!

Kuvaussessio kesti tunnin ja sitten lähdettiin kohti kirkkoa.

Menimme sakastiin sisälle. Muistin onnitella myös meidän pappia jolla oli syntymäpäivät samana päivänä. Laulettiin onnittelulaulu ja pappi ihan liikuttui! Siinä vaiheessa kuitenkin aloin ihmetellä, että missä meidän isä on, jonka piti saattaa minut alttarille. Kaaso haki puhelimen ja soitin... Isä vasta heräsi soittooni, oli nukkunut pommiin koska oli ilmeisesti jännittänyt ja ei ollut saanut yöllä nukuttua ja nukahtanut vasta myöhään aamulla. Siinä vaiheessa iski paniikki. Yritin ottaa rauhassa vaikka suunnitelmia pitikin muuttaa.

Siinä samassa myös huomasin että mekostani yksi vuorikerros oli jotenkin valahtanut niin, että se jäi jalkojen alle kävellessä. Vaikka pukua oli sovitettu kymmeniä kertoja, niin jotain sille oli tapahtunut kotoa lähdön jälkeen. Luultavimmin valokuvauksessa kun teimme vauhdikkaita juoksupyrähdyksiä. Meillä piti olla lankaa ja neulaa mukana, mutta kävikin ilmi ettei ollutkaan, vaan se oli juuri unohtunut!!! Siinä vaiheessa iski vielä isompi paniikki!!! Tuntui että vastoinkäymiset vaan jatkuivat. Onneksi sentään oli nuppineulatyyny mukana, jolla puvun kerros saatiin kiinnitettyä...

Tämä aika kirkon sakastissa meni todella nopeasti. Pian käveltiinkin jo kirkon pääoville...Harmitti mutta ei ollut silti varaa ruveta murehtimaan isän puuttumista, vaikka se olikin todella kova pala. Oli pakko ajatella että en voi antaa minkään pilata nyt tätä! Sitten yhtäkkiä ovet läväytettiin auki, bachin preludi F-duuri pärähti soimaan ja se oli menoa..:D Koko pitkän matkan alttarille olin varuillani helman takia, pelkäsin että kaadun siihen kuitenkin!

Pappi puhui kauniisti ja oli niin otettu siitä, että muistin hänen syntymäpäivänsä omasta jännityksestäni huolimatta, että hän kertoi sen puheessaan ja hän oli sulhasen kanssa samaa mieltä siitä, että olen muut huomioon ottava! Papilla oli tippa linssissä, joten piti itsekin yrittää katsella muualle ettei alkaisi itsekin itkemään.. Kun piti sanoa "tahdon", sydän vähän hakkasi kun pelkäsi että sanat juuttuu kurkkuun. Sormuskaan ei meinannut mahtua sormeen kun oli niin kuuma ilma, että sormet olivat turvoksissa! Mutta vihdoin olimme vihityt ja pääsimme marssimaan ulos Hakanpään trumpettisävelmän soidessa. Ja meidät ohjattiin viileään pikkukoppiin odottamaan, että vieraat poistuvat.

Lensi vähän riisiä!

 Sitten me karautettiin limusiinilla matkoihimme!

Kuvan laatu on vähän kehno, kun kameran asetukset oli vähän väärin juuri silloin..:(
  

Me yritettiin ajella hiljakseltaan, mutta silti osa vieraista oli saapumatta paikalle kun me saavuttiin.. 

Tässä olisi nyt kirkko-osuudesta. Kirjoitan juhlaosuudesta myöhemmin! Jos on jotain mistä erityisesti haluaisit kuulla niin kysy! :)